keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Elokuvakokoelma: Top 3 yllättävimmät ja surkeimmat heräteostokset

Meikäläinen rakastaa elokuvia. Nyt varmasti joku siellä kotikatsomossa tajuaa ''niin muuten minäkin rakastan!'' Olen ollut kiinnostunut elokuvista niin kauan kuin muistan ja keräilijäsieluna olen erityisen hullaantunut DVD:ihin. En pelkästään niiden sulavan linjan vuoksi, vaan myös kaiken sen ihanan lisämateriaalin, mitä VHS-kasetit eivät voineet aikanaan tarjota. Tästä syystä olenkin kerännyt melkoisen kokoelman erilaisia elokuvia ja viime syksynä tekemäni inventaarion mukaan asuntoni pitää sisällään yli 450 elokuvaa ja yli 40 tv-sarjaa tuotankokausineen (lisäksi peräti kuusi Blu-Raytä XD)


Viimeisimmät heräteostokset
Jotta kokoelma pysyisi jatkuvasti kasvavana ja monimuotoisena, sorrun hyvin usein heräteostoksiin löytäessäni kiinnostavan kansikuvan tai alelaarista poimitun halvan elokuvan. Yleensä seuraan elokuvauutisia ja luen vähintään arvosteluja tulevista elokuvista, jos sattuukin käymään niin etten niitä elokuvateatteriin ehdi mennä katsaisemaan. Mutta tämäkään ei aina estä sitä, että joskus käpälään saattaa sattua aivan uskomaton sonta jota myydään elokuvan nimellä. Ei kuitenkaan pidä masentua; sama toimii myös toisinpäin, sillä joskus elokuva on paljon arvosteluaan parempi! Tällä kertaa ajattelin antaa näkyvyyttä kuudelle elokuvalle kokoelmassani; kolmelle mainettaan paremmalle ja kolmelle joita välttää kaikin keinoin.
Huomioikaa, että tämä lista on oma mielipiteeni, eikä siitä kannata ottaa nokkiinsa! Olen kaikkiin listan elokuviin kuluttanut pennin tai kaksi ja näen siis oikeutetuksi ilmoittaa niistä vilpittömän mielipiteeni.

Aloitetaan positiivisista yllätyksistä!

Top 3 yllättävimmät heräteostokset
 
 
Numero 3
 
 
Ota kiinni jos saat (Catch Me If You Can)
Julkaistu vuonna 2002, ohjannut Steven Spielberg, pääosissa Leonardo DiCaprio ja Tom Hanks

Tämän elokuvan löysin pari vuotta takaperin Citymarketin alelaarista, josta se lähti matkaan alle kahden euron hinnalla. Ihmettelin, miksi kahden melko tunnetun näyttelijän nimeä kantava elokuva on joutunut niin messevään aleen, joten olihan se pakko katsaista.
Elokuva on varsin pitkä ja siihen täytyy paneutua, mutta se on samaan aikaan kekseliäs ja oiva kertomus poliisista, joka yrittää selvittää huijarin alkuperän. DiCaprio esittää nuorta lupaavaa herrasmiestä, jolla on kyky sulautua ympäristöön, puhua ihmisiä ympäri ja huijaamalla saavuttaa haluamansa. Tom Hanks sen sijaan on kivenkova poliisimies, jonka tehtäväksi jää DiCaprion hahmon jahtaaminen (kirjaimellisesti) ympäri maailman. Elokuvassa on hyvä sanoma ja sen loppu on tyydyttävä, lisäksi käsikirjoitus on varsin nokkela. Ymmärrän osittain miksi Ota kiinni jos saat ei ole niin tunnettu kuin se voisi olla, mutta se on hyvä pätkä ja ainakin nokkelien käsikirjoitusten ja kahden pääosahenkilön fanien kannattaa tämä vilkaista, jos siihen saa mahdollisuuden.


Numero 2
 

Manolon lumoava matka (The Book of Life)

Julkaistu vuonna 2014, ohjannut Jorge Gutierrez, pääosissa Diego Luna, Zoë Saldaña ja Channing Tatum

Manolosta olette saattaneet kuullakin jotain, sillä vuonna 2014 elokuvasta pyöri Finnkinossa traileri, mutta valitettavasti elokuva ei koskaan päässyt levitykseen asti. Vasta vuoden lopulla ilmoitettiin, että elokuva julkaistaisiin vain DVD- ja Blu-Ray-levitykseen. Vaikka traileri olikin dubattu, DVD:llä on vain tekstitetty versio.
Manolo on äärimmäisen kaunis ja yksityiskohtainen elokuva. Sen omalaatuinen animaatiotyyli on jo yksi hyvä syy vilkaista se, vaikka ei animaatioista niin välittäisikään. Elokuvan tarina sen sijaan ei ole erityisen omaperäinen, mutta se paikataan kekseliäällä musiikilla, henkeäsalpaavilla erikoistehosteilla ja erinomaisella ääninäyttelyllä. Elokuvassa hahmot ovat unohtumattomia ja jopa ilkeästä alamaailman valtiaasta Xibalbasta ei voi olla pitämättä. Manolo olisi ansainnut elokuvalevityksen, sillä se olisi ollut todella huikea näky suurelta valkokankaalta katsottuna.


Numero 1


The Voices
Julkaistu 2015, ohjannut Marjane Satrapi, pääosissa Ryan Reynolds, Gemma Arterton, Anna Kendrick ja Jacki Weaver

Tämän elokuvan hoksasin Anttilassa kierrellessäni, ja uusia heräteostoksia etsiessäni. Se ei ollut erityisen kallis huolimatta siitä, että se oli vastikään ilmestynyt, mikä kertoo aika paljon sen suosiosta. The Voices kuitenkin herätti mielenkiinnon varsin erikoisella takakansikuvauksellaan ja varsin synkeällä kansikuvallaan. Ja voi pojat, mihin itseni sotkin!
The Voices kertoo ihan tavallisesta kylpyammetehtaan duunarista, joka on auttamattoman ihastunut toimiston söpöön tyttöön. Mies, Jerry nimeltään, on vähän ujo ja joutuu noloihin tilanteisiin tämän tästä. Hän ei lainkaan huomaa, kuinka häneen ihastunut työntekijä yrittää jatkuvasti tehdä vaikutuksen, ja jatkaa sinnikästä yritystään päästä toimistotytön kanssa treffeille. Jerryn elämä on oikein makoisaa, mutta hänellä on yksi pieni ongelma; hänen eläimensä osaavat puhua hänelle.

Enempää juonesta ei kannatakaan paljastaa. The Voices on todella ronskilla, mustalla huumorilla varustettu kauhuelokuva, jossa sekoittuu yhteen aivan tavallinen jamppa ja hänen mielensä hulluus. Elokuva yllättää ja huijaa katsojaa armotta, mutta onnistuu kääntämään sympatiat aivan vääränlaisen ihmisen suuntaan. Se ei pidättele yhtään mitään ja juuri siksi se kannattaa katsoa. The Voices on raikas ja omaperäinen tuulahdus kauhugenressä, josta jo aiemmin omistin vain yhden ainokaisen elokuvan. Sen hulluus takaa erilaisen, mutta viihdyttävän elokuvakokemuksen.
 
Ja sitten siirrymme listan häntäpäähän.

Top 3 surkeimmat heräteostokset
 
Numero 3


Lucy
Julkaistu vuonna 2014, ohjannut Luc Besson, pääosissa Scarlett Johansson ja Morgan Freeman

Lucy on yksi lukuisista elokuvista, jonka olisin halunnut nähdä elokuvateatterissa. Valitettavasti paikallinen pikkuteatterimme ei ota läheskään kaikkia elokuvia levitykseen ja nekin harvat, jotka sinne pääsevät, pyörivät vain muutaman viikon.
Elokuvan konsepti kuulostaa älyttömän mielenkiintoiselta; eräänä päivän Johanssonin esittämä päähenkilö saa käyttöönsä koko aivokapasiteettinsa normaalin ihmisen käyttämän kymmenen prosentin sijaan. Tämä aukaisee aivan uusia kykyjä ja näkökulmia, joiden avulla Lucyn täytyy selvitä vainoajistaan.
Valitettavasti elokuva käyttää konseptia aivan väärällä tavalla. Se ei mene ollenkaan siihen suuntaan kuin aluksi voisi olettaa, vaan alisuorittaa jatkuvasti. Se on visuaalisesti hyvin kaunis elokuva, vaikka ohjaaja onkin selvästi yrittänyt tehdä siitä jonkinasteista taide-elokuvaa. Kovien nimien valitseminen
päähenkilörooleihin ei myöskään pelasta juuri mitään. Lucyn roolissa Johansson ei pääse käyttämään näyttelijäntaitojaan ja Freeman tuntuu olevan vain oma itsensä, teki hän sitten mitä tahansa. Lucy ottaa mielenkiintoisen konseptin, mutta aiheuttaa lopulta pettymyksen.


Numero 2



Suuri pähkinäryöstö (The Nut Job)
Julkaistu vuonna 2014, ohjannut Peter Lepeniotis, pääosissa Will Arnett, Brendan Fraser ja Liam Neeson

Suuri pähkinäryöstö pyöri Suomen elokuvateattereissa, kuitenkin varsin vähän aikaa ja mielestäni täysin syystä. Olisin halunnut mennä katsomaan sen teatterissa, jotta minun ei olisi tarvinnut ostaa sitä itselleni. Olin nimittäin kuullut sen luokattomuudesta, enkä voinut estää itseäni, sillä halusin tietää kuinka alas voidaan lastenelokuvissa vajota.
Selkeästi aivan liian alas. Suuri pähkinäryöstö on selkeästi suunnattu vähän nuoremmille lapsille ja silloinkin se luottaa lähinnä vulgaarin huumorin voimaan. Elokuvan tahti on käsittämättömän nopea. Hetkeksikään ei hengähdetä, ei anneta miettimisaikaa ja jatkuvasti mekastetaan. Juoni perustuu ohjaajan vuonna 2005 tuottamaan lyhytelokuvaan nimeltä Surly Squirrel ja hyvin usein kun lyhytelokuvasta aletaan tehdä pitkää elokuvaa, siihen lisätään turhakkeita. Suuri pähkinäryöstö ei onnistunut huvittamaan minua tai kolme ystävääni, joiden kanssa halusin tämän hirveyden jakaa.
 
 
Numero 1



Dragon Hunter - A Hero Becomes a Legend
Julkaistu vuonna 2008, ohjannut Stephen Shimek, pääosissa Kelly Stables ja Brad Johnson

Dragon Hunterista ei ole paljon sanottavaa. Löysin sen Helsingin Vitosen Divarista ja koska kansikuva näytti varsin mielenkiintoiselta (ajattelin jotain samantyylistä kuin Viimeinen lohikäärme), ajattelin ostaa sen. En ole katunut mitään yhtä paljon sitten lapsuusaikojen.
Siitä on jo aikaa, kun katsoin Dragon Hunterin, mutta se on palanut verkkokalvoilleni huonon elokuvan määrityksenä. Sen lavastus on aivan kammottava, sen juoni on sanoinkuvaamattoman puuduttava ja sen efektit ovat naurettavat. Elokuvan päähenkilöiden roolisuorituksille tulee naurettua pari kertaa, kunnes tajuaa että heitä täytyy katsoa vielä 80 minuutin verran. Elokuvassa kaikkein tuskallisin osa on varmasti romanssi, joka on ennalta-arvattavin romanssi jonka olen vähään aikaan todistanut. Elokuva väittää olevansa fantasia-genreä, mutta fantastisuus on tästä roskasta kaukana.
Ja jos ajattelitte katsoa tämän kannessa komeilevan lohikäärmeen takia, älkää vaivautuko, pyydän! Se lohikäärme on kuin suoraan PS1-pelistä ja näkyy jopa ruhtinaalliset viisi minuuttia elokuvan loppupuolella! Dragon Hunter on kaiken kaikkiaan epätyydyttävä riisto, johon ei kannata hukata elämästään edes sitä puoltatoista tuntia.


Tällainen lista näin alkuun! Toivottavasti bongasit sieltä itsellesi jotain mukavaa katsottavaa tai opit välttämään miinakuoppia alehyllyillä. Katsotaan mistä ensi kerralla voisin teille pulista!

Nähdään seuraavassa postauksessa! Tähän loppuun jätän teidät fiilistelemään Diego Lunan äänen parissa~
 

4 kommenttia:

  1. The Voices vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Itse huomasin ohjaajan nimen, Marjane Satrapi on itselleni tutuin tämän omaelämäkerrallisesta Persepolis-sarjakuvaromaaneista ja -animaatioelokuvasta.

    Pikkusisko antoi just tänä jouluna lahjaksi tuon Suuren pähkinäryöstön,varmaan katson sen yhden kerran joskus. Book of Life löytyy myös omasta kokoelmastani. Ihanaa että se sentään tuli DVD-markinoille Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Voicesia voin suositella todellakin lämmöllä, varsinkin jos Satrapin tuotanto on jo ennestään tuttua. Se on juuri sopivan erilainen ihan uuteen kokemukseen.

      Olen samaa mieltä, hyvä että saimme Manolon edes DVD:nä. Oltaisiin menetetty paljon!

      Poista
  2. Toivottavasti voidaan katsoa tuo The Voices joskus yhdessä, se nimittäin alkoi kiinnostaa minua!

    Lisäksi toivon lisää murska-arvosteluja huonoista leffoista! :D Hollywood suoltaa niin paljon kuraa, että on oikeus ja kohtuus varoittaa ihmisiä siitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva itsekin katsoa se uusiksi, joten eiköhän me siihen päästä käsiksi aika piakkoin! :3

      Omasta hyllystä löytyy vielä lisää luokattomuuksia, joten eiköhän arvosteluja synny tulevaisuudessa, kenties jopa pidempiä kuin nämä muutaman lauseen kyhäelmät ~

      Poista