tiistai 9. toukokuuta 2017

Sarjakuva-arvio: Beasts of Burden

''Big or small, Short or tall... Here's what happens to us all. We go to sleep, We close our eyes... And leave behind a nest of flies.''
~ Traditional canine verse

Enpä olisi jonakin päivänä uskonut eläväni asunnossa, jossa pystyn järjestämään itselleni aarrejahdin. Mutta käydessäni kaappejani läpi etsiessäni kasaa Nanna-sarjakuviani, satuin löytämään mielenkiintoisen albumin jota en muistanut edes omistaneeni. Tästä myöhemmin kummastuneena päätin jakaa löytöni kanssanne; tänään puhutaan Beasts of Burdenista.



Beasts of Burden on Evan Dorkinin kirjoittama ja Jill Thompsonin kuvittama kauhusarjakuva kotieläimistä, jotka kokevat yliluonnollisia tapahtumia omassa pikkulähiössään. Sarjakuvan on julkaissut Dark Horse Comics -niminen amerikkalainen yhtiö ja kyseisiä painoksia saa muun muassa Suomesta kovakantisina opuksina, joihin on koottu useampi tarina. Omistamani ensimmäinen albumi, Animal Rites, sisältää seuraavat tarinat:

- Stray
- The Unfamiliar
- Let Sleeping Dogs Lie
- A Boy and his Dog
- The Gathering Storm
- Lost
- Something Whiskered This Way Comes
- Grave Happenings


Lisäksi albumi sisältää tekijöiden itsensä kirjoittamia pohdintoja kansikuvista ja viivapiirroksista, joita käytettiin pohjaluonnoksina tarinat julkaisseihin sarjakuvalehtiin. Jokainen tarina käsittelee erilaista yliluonnollista tapahtumaa, joka jotenkin hankaloittaa päähenkilöiden tai heidän ystäviensä elämää, ja he käyttävät omia erikoistaitojaan sekä valistuneempia nelijalkaisia päästäkseen eroon kummituksista ja kirouksista. Alun perin tarinat julkaistiin erillisissä lehdissä, joten ne eivät ole suoraa jatkoa toisilleen. Niissä kuitenkin viitataan aikaisempiin tapahtumiin, joten sarjakuva-albumin hankkiminen oli hyvä päätös.


Puhutaan ensin hieman hahmoista. Pääjoukon muodostaa naapureina asuvat viisi koiraa ja kulkukissa, joilla kaikilla on selkeä luonne ja rooli ryhmässä. Kukaan hahmoista ei ole täydellinen ja heillä on usein erimielisyyksiä siitä miten tilanteet tulisi hoitaa. Apua he saavat shamaanien ja velhojen kaltaisilta valistuneemmilta koirilta, joiden suuret voimatkaan eivät aina riitä ilman pientä tönäisyä. Myöhemmin ryhmään liittyy myös noidan apuolento Dymphna; musta kissa joka osaa muutakin kuin lausua kirouksia.



Tarinat eivät aiheiltaan ole sieltä kevyimmästä päästä. Vaikka päähahmot ovatkin kaikki söpöjä, lutuisia karvaturreja, usein yliluonnollisuudet liittyvät jotenkin hylättyihin lemmikkeihin, autojen tappamiin koiriin tai hukutettuihin koiranpentuihin. Sarjakuvan taidetyyli on myös hyvin realistinen, ja vaikka jokainen ruutu ei vilise verta ja suolenpätkiä, on sen tunnelma ahdistava ja niin kutsuttuja ''shokkiruutuja'' löytyy kyllä. Tarinat pitävät lukijan hyvin varpaillaan ja kauhun ystäville albumi sopii mainioksi iltalukemiseksi. Kaikkein herkimmät eläintenystävät saattavat menettää yöunensa muutamista ruuduista, itse saan vieläkin väristyksiä nähdessäni ruudullisen lammen pohjaan julmasti kidutettuina hukutetuista kissan- ja koiranpennuista.

Sarjakuva on kuvitettu kauniisti vesivärein. Värit ovat realistiset, samoin kuin maisemat koirien ympärillä ja jokainen rotu on hienosti päässyt oikeuksiinsa (saatoin joka huomata hahmojen luonteiden mukailevan valittua rotua joissain määrin). Hahmojen väliset kemiat eivät juurikaan muutu, mikä johtunee siitä että tarinat olivat alun perin irtonaisia. Ainoastaan noidan apukissa Dymphna kokee pienen parannuksen päähenkilöidemme silmissä. Kuvittaja Jill Thompson osaa asiansa, sillä siveltimenjälki on kaunista ja yksilöllistä. Eläimet ovat realistisia mutta ilmeikkäitä ja efektit on toteutettu taidolla. Ainoastaan Dymphnan omituinen päänmuoto jäi häiritsemään itseäni näinkin realistisessa kastissa eläimiä.
Hahmoilla on kaikilla omat selkeät roolinsa ja luonteensa. Joukon voimakasmielisimmät lienevät siperianhusky Ace sekä kulkukissa Orphan, kun taas mopsi Pugsley, kettuterrieri Whitey ja dobermanni Rex haluaisivat tiukan paikan tullen livahtaa karkuun omistajien taa piiloon. Nuori beagle Jack on enemmänkin väliinputoaja, jolla on outo yhteys yliluonnollisuuksiin ja joka on myös tavallista herkempi kuulemaan ja näkemään rajan taakse kadonneet nelijalkaiset. Lisäksi tarinoissa vilahtaa loitsija- ja parantajakoira Miranda sekä Viisas koira, shamaani. Kaikista hahmoista on helppo pitää, joskin suurisuinen Pugsley olisi mielestäni ansainnut muutaman täräytyksen kummituksilta...

Kyseinen sivu ei kuulu opukseen, mutta on hyvä esimerkki ns. ''shokkiruuduista''.

Yhteenvetona voisin sanoa, että Beasts of Burden sopii eläimistä pitäville kauhun ystäville. Myös taidetyyli saattaa vedota suurimpaan osaan yleisöä, sillä ainakin itselleni monet ruuduista toivat mieleen Beatrix Potterin jäljittelemättömät maalaukset (joskin huomattavasti häiritsevimpinä...) Animal Rites -albumia voi kysellä muun muassa hyvinvarustetuista Fantasiapelit -liikkeistä. Reel FX Creative Studios (joka myös tunnetaan muun muassa Manolon Lumoava Matka-elokuvasta) on ilmoittanut vuonna 2013 että Beasts of Burden -elokuvalle on valittu ohjaajaksi Shane Acker. Tulemme siis varmasti näkemään näitä lupsakoita luppakorvia vielä tulevaisuudessakin, ja toivottavasti elokuva pystyy pitämään sisällään myös sen mitä sarjakuvakin; ahdistavan jännittävän tarinan koirista, jotka ratkovat ongelmia kaukaa rajan takaa.


Vielä loppukevennyksenä päätin keksiä mielekkäät suomenkieliset nimet nelijalkaisille ystävyksille!
Ässä (Ace), Räyhä (Rex), Jake (Jack), Poju (Orphan), Vieno (Whitey) ja Piina (Pugsley)